lauantai 11. heinäkuuta 2009

<3


65 kg. 10 kiloa siis pudotettu vuoden alusta...
Ylpeä olen, ettei musta ole taas tulossa laihaa läskiä, vaan urheilemalla olen painon saanut alas. Syönyt noin 800 kaloria päivässä viimeiset kuukaudet ja juossut, käyny salilla sekä vielä kerran juossut.

Olen tyytyväinen itseeni, saavutukseeni. Mutta edelleen vihaan peilikuvaani mitä suurimmassa määrin. Nyt olis rankempi jakso, 60 kg tavoitteena jo elokuun lopussa. Tästä on hyvä jatkaa...

Tänään baariin, stressi mitä päälle laittaa. Näytän ihan sotanorsulta joka tapauksessa, joten tyydyn vähiten pahaan vaihtoehtoon. Viinaa masiinaan ja jokohan sit taas on kivaa ja olo nätti :D Toivottavasti olis jotain silmäniloa tarjolla...hmm nam ;)

perjantai 3. heinäkuuta 2009

66kg...ihanaa. Huomenna kenties vähemmän? Olen tänään pyöräillyt 1,5h, rullaluisellut puoli tuntia, juossut tunnin ja olin salilla 30 min. Hullua, tiedän...tähän sopii biisi Hurt, Johnny Cash.

"I hurt myself today. To see if I still feel. I focus on the pain. The only thing that's real."

maanantai 22. kesäkuuta 2009

Elämisen sietämätön vittusaatana.



Juhannus meni täysin päin helvettiä. Meille tuli sitten ero. Vaikka tiedän, että me emme sovi toisillemme, muhun sattuu silti. :(

Viimeinen pisara oli tämä: Ennen juhannusta olimme sopineet, että minä käyn kaupassa ja ostan juhannusruoat. Suunnittelin ja kyselin, että mitä hän haluaa syödä ja millä herkutella. Tuhlasin viimeiset rahani aattona kaikkeen hyvään, oletin miehen tuovan joko jotakin mukanaan (karkkia, suklaata tai vaikka viinipullon) tai osallistuvan kuluihin. Ei, ei tehnyt kumpaakaan. Ja koko viikonlopun oli muissa maailmoissa. Kun otin asian esille, riitahan siitä tuli ja musta kusipää.
Hän tiesi, että rahaa minulla ei juurikaan nyt ole ja kehtasi vain tulla ja asettua sohvalle osallistumatta edes henkisesti juhlaan. Se loukkasi ja pahasti. Itse kun se tosiaan on vielä sellainen mies, että kun tarjoilija kysyy baarissa, että samaan vai erikseen niin sieltä tulee kun tykin suusta, että erikseen. Miksi mun sitten pitäisi täysylläpitää häntä kolme päivää ja vieläpä Juhannuksena kun syödään herkkuruokia. Tai no, sehän niitä käytännössä söi, ruokahalu on kaiken lisäksi kun hevosella. Olisin voinut olla Juhannuksen yksinkin, se kun ei ollut millään tavalla mukana. Napsahti, pohsahti ja loppui.

Sekavaa tekstiä, mutta olkoon...

perjantai 19. kesäkuuta 2009

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Viha

Mulla on niin paha olla...olo on täysin irrallinen muusta maailmasta ja muista ihmisistä. Olen täysin omillani taas, yksin.
Haluaisin ostaa pullon valkkaria, karkkia, suklaata ja muita herkkuja ja porata silmät päästä. Mutta en tietenkään tee sellaista, näyttäisin sitten huomenna pahalta töissä ja miehen edessä. Miksi on paha olla? Se on vain seuraus siitä, että sh pahenee taas. Herää henkiin. Mä olen nyt 7 kiloa kevyempi kuin talvella, mutta olen alkanut vihaamaan kroppaani yhä enemmän ja enemmän. Kiinteytyminenkään ei auta itseni hyväksymisessä. Täytyy juosta enemmän! Oksentelenkin melkein joka päivä. Se itseasiassa repii mun hermot ihan riekaleiksi. Ja vihaan jalkojani, käsiäni, mahaani. Erityisesti jalkojani. Miten tässä taas näin pääsi käymään?

Parisuhde luultavasti menee päin vittua jossain vaiheessa, menkööt. En välitä. Välitän vain itsestäni, miltä näytän. Olen ruma, vihaan itseäni. Ollaan taas siinä pisteessä, etten kehtaa liikkua kaupungilla...en halua ihmisten katsovan.

Olen nyt syönyt töissä kaksi twixiä ja se nollaakin aamun rääkin sateisilla kaduilla. Jumalauta perkele.

lauantai 13. kesäkuuta 2009

Tahdon rakastaa...mutta pystynkö?


Voi elämä. Mies lähti aamulla luotani ja mä siirryin pakastimen tykö. Jätelöä, söin, söin ja söin. Sitten siirryin jääkapin puolelle ja söin vähän lisää....kaikki arvaavat varmaankin mitä sitten tapahtui.

Tämä tapahtumaketju lähti siitä, kun huomasin miehen paikallaolon ärsyttävyyden, taas kerran. Miksen mä voi olla onnellinen? Nauttia toisesta ja elämästä. Tai sitten mies on taas väärä. Eniten hänessä ärsyttää sellainen epämiehekkyys, tarkoitan käytöksessä. Eleet ja ääntelyt ja tapa istua ja kävellä. Ja kaikille pitää olla niin vitun mielinkielin, että oksettaa! Voi olla normaalin kohtelias ilman perseennuolemista. Toki hän on minuakin kohtaan mukava, kohtelias ja rakastava. Ei siinä mitään.
Toinen asia on pihiys. Ei voi leffaa vuokrata ilman rahan jakamista, välittömästi. Mä olen sitä mieltä, että miehen kuuluu välillä tarjota edes leffavuokraus/napostelut. Tai tarjota edes kerran!Me ollaan kuitenkin suht ruore pari :(( Ehkä vaadin liikaa...

Mutta joo, nyt on lenkki juostu, noin 12 kilsaa. Olo melko voimaton, mutta vaan lukema piristää...68kg. Jotain positiivista siis. :)

torstai 28. toukokuuta 2009

Haluan olla onnellinen.

Elossa joo. Seurustellu nyt kuukauden ihanan miehen kanssa, sen ystäväpojan <3 Rakastan, rakastan, mutta vihaan. Vihaan tätä oloa, kun sehän ei tajua meidän maailmaa yhtään. Kaikki on sille niin helppoa ja yksinkertaista. Vittu.
Mä oksentelen edelleen, vaikka mua käytännössä palvotaan. Voi itku...tää ei ikänä lopu.

Paino sentään lohduttaa, vaaka vanha ystävä. 69kg näyttää. Maagista.

Muuten, tervetuloa lukijoille! Vanhemmille ja uudelle! Toivottavasti jaksatte lukea, vaikka harvoin kirjoitankin :)

lauantai 25. huhtikuuta 2009

Ykä my friend

Vituttaa niin saakelisti, ettei mitään rajaa! Olen tänään illal lähössä radalle ja piti siltikin ahmia ja oksentaa viime yönä. Tulin nälkäisenä myöhään kotiin, ahmin ja palvoin pönttöä. Nyt on kasvot niin turvonneet, että oikein tunnen silmäpussini! Elämä kun ihminen on typerä! Nesteenpoistoa nyt ja kahvia simona. Toivottavasti auttaa edes vähän...
Nyt siivoilen, käyn kirpparilla, salilla ja sitten lepään iltaa varten...

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Ohisektori. Se mies on historiaa. Voe elämä, mikä dorka. Oli Englannissa lomalla eikä tuonut mulle MITÄÄN! Edes suklaalevyä. Pihi kusipää. Suklaa nyt olisi menny systerille, mutta silti...
Tosin koko juttu oli sellaista hyväksytyksi tulemisen halua. Jep.

Tosiasiahan on, että olen ihastunut ystävääni. Sanotaan vaikka herra O. Ihan hävettää. Miten voi tulla miehen kanssa niin hyvin toimeen...elämä...en halua menettää häntä.
Ollaan käyty baarissa ja lenkillä ja keikoilla yhdessä ja jokapaikassa on ollu ihanaa <3 yhyy
Pelkään sitä, että kun en välttämättä olla ihan oma itseni niin hän kaikkoaa....mutta kerron sitten lisää. Myöhemmin. Viikonloppuna mennään baariin ja sitten kerron kuulumisia tilanteesta. Jännittää. Apuva.

Syömisistä sen verran, että ihan ok. Paino pysyys samana, mutta lihasta tulee. Kai se jossain vaiheessa näkyy vaatekoossa, että läski painaa vähemmän ja oikeasti laihdun, vaikka vaaka sanoo muuta...

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Mmmmm....


Mä syön vadelmajäätelöä...
Aika paha, mutta olen sen tavallaan ansainnut. Se mies, josta kerroin. En taida tykätä hänestä, ihan liian tylsä ja läheisyydenkipeä. Kuka mies sanoo viikon tuntemisen jälkeen, että rakastan sua. Ja kulta ja rakas. Ei kukaan normaali! Mulla on kyllä mies mielessä, kuka sytyttää ;)

Eilen oli kamala ilta, oksensin koko illan. Ahmin ja oksensin. Ja taas. Tänään olen kerran palvonut posliinijumalaa...näitä kertoja edelsi piiitkä oksuton jakso. Yhyy.....
Tänään olen syönyt protskupiirtelön, 2xananaspurkki, omena, banaani, rahka ja nyt nyt vähän jädeä. Ja polkenut kaksi tunti kuntopyörää plus vatsat. Saa kelvata, olen liian pettynyt elämään välittääkseni syömisistä :(

Haluan olla onnellinen! Kukaan muu?????

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Piiitkästä aikaa


Siellä se on, elossa. Sairaus ja tuska. Olen urheillut ja syönyt terveellisesti (alle 1000 kcal) mutta siltikin paino pudonnut vain vähän. 71 kg. Lihas tietysti painaa enempi, olen puntilla ollu pari tuntia päivässä. Mutta silti!
Tänään olen syönyt puuroa 30g, kaalikeittoa pienen lautasellisen, lakun, soijaproteiinipirtelön (155 ckal) ja salaattia nyt illalla. Olen polkenut tunin kuntopyörää ja ollu salilla 1,5 tuntia. Jatkossa on luvallista päivässä syödä maustamatonta rahkaa purkin, puuroa 30g, ananaspurkin ja proteiinipiirtelön. Näinkin paljon, koska haluan että lihakset kehittyy ja vatsa toimii ok.
Ja liikuntaa pari tuntia päivässä.

Juttuhan on niin, että olen tavannut miehen, joka on hoikka. Hoikka. Mun pitää laihtua, en kehtaa hänen kanssaan muuten olla. Ihmisetkin nauravat, jos nainen on tällainen ihrakasa ja mies hoikka. Hän tykkää minusta nähtävästi paljon, mutta jossakin vaiheessa mun läskit varmasti rupeavat häntä häiritsemään. Se on selvä juttu. Näillä mennään nyt!

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Grr

Ihan vakavissani ajattelin aamulla luovuttaa. Oli ihan sellainen olo, että aivan sama. Jos ei laihdu niin ei sitten. Rupean käymään salilla, mutta syön normisti. Mulle normaalisti tarkoittaa päivittäin se 1000 kcal. Mutta taas lipitän kokista ja suunnittelen miten en syö :D
Ja sitten juttelin sen mun tulevan treffiseuran kanssa mesessä ruoasta, valitin kuin lihon niin helposti ja se sanoi, että naiset aina liioittelee kaloreiden kansssa. Siis että syö enemmän kun väittää. Ei ole kuulemma itsekuria. Siis wtf??? Saatana. Siis mähän jumalauta näytän sille itsekuria. Vaikka eihän se mua tarkoittanut, mutta mutta silti! Me ollaan siis jo hyvin tuttuja entuudestaan ja jutellaan kaikesta mahollisesta. Mutta VITTU!
Huomenna EI MITÄÄN! Okei, aamulla jogurtti ja omena duunissa. Loppu.

tiistai 24. helmikuuta 2009

Ahmatti


Sillälailla. Tänään taas vaihteeks mumsmumspäivä. Duunissa oli pakko syödä kolme kalapuikkoa, kaks perunaa, porkkana, tomaatti ja suolakurkku. Oli kauhee haloo, kun en oo hetkeen siellä syönyt. Jotain spekulaatiota tässä vielä kaipaankin.
Aamulla oli uponnut jogurtti, iltapäivällä omena ja myslipatukka. Nyt pari luumua. Ja jotenkin tuntuu, että ahmin kohta vielä jotakin :(

Huomenna sale puhdistautumispäivä. En syö kun ananasta, muuta hedelmää ja vihreetä teetä! Yhyy....torstaina on taas se kauhee kyylä duunissa,
niin taas on varmaan pakko siellä sydä. Toivottavasti on jotakin kevyttä! Se tantta on joku tuuraaja. Onneksi ens viikolla on poissa! Mutta nyt menen säälimään itseäni, öitä.

maanantai 23. helmikuuta 2009

Sstana!!!!!!!!!!!

Jumalauta! Eilen oksensin ja tänään oksensin. Ei kai kierre taas...
Päivä alkoi loistavasti. Sain rahaa ja lähdin kirppareille kiertelemään. Löysin ihanan kevättakin, johon tosin pitää hieman laihduttaa. Ja sitten lähin kaupungille, ostin luottohousuista kokoa pienemmän version. Pakko laihtua, pakko mahtua siihen takkiin ja niihin housuihin kun kevät tulee!
Mutta sitten jossain hyvänolon puuskassa ostin irtokarkkia ja siitä se sit taas lähti. Nyt kaikki on toivottavasti edes viemärissä, sitten kalorit olisivat alle 500.
Paska olo on, otin somnoria taas vaikka tänäkin aamulla oli jo huono olo siitä. Olen nyt ottanut viikon ajan joka ilta. Viikonloppuna olis ne reffit kait, pitää viimeistään ke lopettaa noi. Ettei näytä sit niin väsyneeltä! :(

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Juureskeitto

Ihanaa, miten täynnä olenkaan! Ja vain 78 kaloria :D Kiitos Knorrin kirkas-juurespussikeitto. Oli hyvääkin tai sitten mulla vaan oli niin kova nälkä! Ja siihen omppu jälkkäriksi. Ensimmäinen ateria tänään, illalla sitten punajuurta muutama viipale öljytilkalla ja avot. Vatsakin herää.
Oletteko käyneet tänään ulkona? Etelä-Suomessakin niin kylmä, ettei mitään rajaa. Tai no, tuulihan siitä viimasta tekee niin kolean. Puolen tunnin lenkki ja kohta vielä toinen samanmoinen...

Lyö sen verran tyhjää, että sanon vain hei hei :) Piti vaan tulla kertomaan miten hyvä fiilis tosta keitosta tuli, on mulla kyllä halvat huvit!

Ja niin, punnituspäivä on sitten perjantaina. Olin sen tavoite-2kg laihtunut jo ma-pe, joten muutos onnistuu...kun sunnuntaisin voisin pitää pienen herkkupäivän. Suoda itselleni vaikka pari lakua ja suffelin tai jotain....

Sumu

lauantai 21. helmikuuta 2009

*

Jooh... mä kävin tänään kaverin järkkäämillä sokkofreffeillä ja voi helvetti mikä katastrofi! :D
Äijä puhui existä ja exien hankalista lapsista ja kasvatuksesta. Ja heidän yhteisistä koirista ja kodista. Kysessä oli siis vieras ihminen, joka yritti tehdä muhun vaikutuksen. Kaverini oli kertonut, että tämä mies on minuun ihastunut, joten olin suostunut reffeille. Ja noilla puheilla se sit ajatteli mut hurmata. Ei vitsi mikä palikka...puhumattakaan ulkonäöstä...
Kuristan kyllä se kaverini :D

Mutta hyvä juttu siitä seurasi, en ajatellut ruokaa enää illalla, enkä ajattele vieläkään!
Syömiset ovat pysyneet tänään sallitun rajalla tai hieman kyllä yli...pidi duunissa syödä ne patukat, etten pyörtyisi tai puhuisi hölmöjä niillä treffeillä. Ennen kun siis tiesin minkälainen tyyppi mua odotti:D
Aamulla 35g neljänviljan pikahiutaleita 140kcal
Lounaalla saman verran 140kcal
Duunissa repsahdin, kismetti 250kcal?
Myslipatukka 100kcal

Yhteensä siis 630kcal...noin.

...........................................................................................................................................................................

Ensi viikon viikonloppuna tapaan miehen ketä olen muutaman kerran tapaillut. Asuu nykyään muualla, joten ei nähdä kun harvoin. Haluan silloin olla nätti, joten kunnon rutistus nyt ennen sitä! Kalorit max 300 päivässä ja PepsiMaxia vatsaa täyttämään. Peilistä katsovaa läskiä tuskin kukaan jaksaa pitkään katsella, kun en itsekään siihen pysty!

perjantai 20. helmikuuta 2009

Huomenta huomenta...

Heräsinpä taas aikaisin, vaikka olisi voinut nukkua vaikka kahteentoista. Äsken uskalsin käydä vaalla, oli suhteellisen kevyt olo. 73kg. Kaksi kiloa vähemmän kuin maanantaina!Jeij!
Pelkäsin, että kaksi sekavaa päivää olisivat sekoittaneet kaiken, mutta hyvinhän tässä kävi. Nyt taas tuntuu, että inspiraatio kohdallaan ja posliinipirua on taas voimia vastustaa.Tai oikeastaan sitä ahmimista...

Olen miettynyt koko alkuviikon, että mitä jos paino ei tipu vaikka miten yrittäisin. Pakokauhuun asti. Outoa ja tyhmää, tiedän. Kyllähän järki sanoo, että kun kalorit on alhaiset niin painokin tippuu ajallaan. Vainoharhainen tyttö! Nyt vähän rauhotuin, kun on tippunut...nam.

Sitäkin olen miettinyt, että olinko onnellinen kun söin normaalisti. Itseasiassa aineenvaihdunta taitaa olla luonnostaan niin hidan, että normaaliaikanakin söin vain noin 1200 ckal ja lihoin ja lihoin silti. Mutta niin, alkuperäiseen kysymykseen. Olinko onnellinen? Hetkitäin saatoin olla, mutta silti en ollut. Suihkussa vartalo inhottaa ja joka päivä pukiessani vaatteita päälle inhottaa taas. Se häpeä on ehkä pahinta ikinä. Vuoden verran elin "normaalisti", sekin onnistui itsekurini ansiosta kai. Olin päättänyt parantua. Mutta tästä ei voi parantua, läskinä (normaalina) en voi koskaan olla onnellinen.

Sumunne <3

Armollinen poslinijumala!

Oikea nimitys on kyllä posliinipiru. Hetken nopeaa helpotusta ja sitten ollaankin jo helvetissa! Voi saamari tätä alamäkeä. Alku viikko meni hyvin. Keskiviikkona en syönyt kuin jogurtin, omenan, mandariinin, lämmin kuppikeiton ja luumupiltin. Mutta eilen sit kaikki kaatui. Tulee muuten varmaan kaatumaan aina ti ja to. Kun mulla on silloin 11 tunnin työpäiviä. Mutta pakko raataa, että saa velat maksetuksi! Liikaa stressin noina päivinä...
Söin ja oksensin. Sama tänään, söin ja oksensin. Aamu meni ihan ok, mutta ensin repsahdin leipään duunipaikan kahvilassa ja sitten kotimatkalla ostin irtokarkkeja 2€ lla ja salaattia. Noh, kun karkit oli vedetty naamariin vedin kaiken muunkin. Salaatin, jogurtit, kaiken mitä löysin. Ja oksensin.
Oli niin heikko olo, että söin taas kaksi omenaa, jogurtin ja luumupiltin. Ja kohta menen hakemaan kaupasta kuppikeittoa. Mä olen niin vihainen itselleni!!! Mutta syön nyt normaalisti, mutta kevyesti ja huomenna taas keskityn voittamaan läskimörköni! Nyt olen liian heikko....


Ja puoli tuntia kirjoituksen jälkeen yrjösin taas, ihan vaan sen palasin kertomaan. Ja nyt vatsa täynnä puuroa. Jumalauta....

torstai 19. helmikuuta 2009

tiistai 17. helmikuuta 2009

Argrr


Jeah! Päivään sisältyi taas känkkäränkkäilyä ja itkupotkuraivareita. Lähinnä vaan sisäisesti kiehuen. Nyt väsyttää ihan tuhottomasti, lienekö vähästä syömisestä johtuen...mitäs mä tänään söin....omena, jogurtti, puuroa 50g ja luumupiltti. Valitettavasti löysin kätköstä pienen Geisha-suklaapatukan....ja tuhosin.
Mutta ei jaksa nyt stressata, olo on nälkäinen ja raukea. Öitä siis!

Sumu

Mess


Voi perhana mikä päivä ja vasta alussa. Enpä taida jaksaa kertoa millaista elämäni on ollut, vaikka niin suunnittelinkin. Joku toinen kerta, mennään nyt nykypäivässä.

Kävelin aamulla lääkäriin, nukahtamislääkettä hakemaan tähän unettomuuteen niin kuulin kuinka hammas lohkesi. On nyt ajan kysymys, että milloin halkeaa. Joo joo, ei ole ensimmäinen todellakaan. 4 takahammasta puuttuu ja etuhampaissa pieniä lohkeamia. Joka päivä kylmä hiki, kun pelkään seuraavaa halkeamista. Ja kyllä, hammaslääkäriin pitäis mennä. Häpeä ja pelko vain lamaannuttavat...Vuosien posliinijumalan palvonta kostautuu siis nyt. Onneksi olen sen suhteen osoittanut uskomatonta itsekuria entiseen verrattuna. Nykyään vain pari kertaa kuussa tulee sellainen olo, että pakko oksentaa seurauksista viis. Ja laksat olen jättänyt kokonaan. Sen verran voin sanoa laksoja 5 vuotta päivittäin käyttäneenä, että ÄLKÄÄ! Jos ette vielä käytä siis. Lopputuloshan oli se, ettei vatsa toiminut enää ollenkaan. Onneksi pääsin niistä irti, mutta ei ollu nättiä. Kuunnelkaa tässä asiassa vanhaa konkaria. :)

Onneksi syömiset ovat nyt kunnossa, eilenä 100 grammaa puuroa ja omena. Olisko joku 400-450 kcal? Tänään heräsin jo viideltä niin toistaiseksi rasvaton jogurtti ja pieni omena. Jogurtissa on 40 kaloria 100:ssa grammassa, mutta pitää ottaa selvää paljonko omenissa on. Nehän on suht makeita....

Eilen illalla unta odotellessa päätin asettaa tavotteita. Eli 2 kg per viikko ja yhteensä 10 ennen vappua. Kun lähtöpaino oli eilen aamulla 75 niin tavoite siis 65. Tiedän tahdin olevan mahdollinen mulle, vanhasta kokemuksesta. Toinen juttu tietty, et kestääkö itsekuri. Motivaatio on ainakin nyt kohdallaan. Ja salille heti ensi viikolla, kun palkka tulee. Nyt on pieni finanssikriisi.
Tai no, ainahan mulla on kriisi. Luottotiedot meni pahimman masis- ja oksuvuoden aikana. Nyt ulosottomies käy kukkarolla joka kuukausi. Loppuuko tää helvetti koskaan?

Tosin nyt mua vievät eteenpäin tavoitefarkut ja kuva mielessä millainen olen taas kesällä <3
LAIHA LAIHA LAIHA


Jaksakaahan...

maanantai 16. helmikuuta 2009

Siskot, pysykäämme vahvoina.


Hei kaikille, olen vähän päälle parikymppinen nainen ja täällä saatte seurata elämääni syömishäiriöni kanssa. Kaikkea on ollut, anoreksian alkua ja bulimiaa. Kerron pahimmista ajoistani, kerron mistä olen selviytynyt. Kerron teille kaiken, toivottavasti jostakin on jollekin myös jotain hyötyä selviytymiseen. Blogissa käsittelen myös masentuneisuutta ja yksinäisyyttä. Millaista on tuntea olevansa maailmassa täysin yksin.

Nyt olen lihonnut 75 kiloiseksi lehmäksi, en voi katsoa itseäni peilistä itkemättä. Katselen vanhoja kuviani, missä olen ah niin ihanan laiha. Olin kaiken yläpuolella, tiedättekö tunteen? :) Masennus tuli ja kilot myös. Mutta nyt kaikki se saa loppua. Lihominen loppuu. Nyt.
Olen 172 cm pitkä ja alhaisin painoni oli 50. Tiedän, en ole koskaan ollut läpinäkyvän laiha. Elämääni on enemmänkin hallinnut bulimia ja siihen liittyvät painajaiset.

Mutta nyt menen, seuraavaksi jaan teidän kanssanne syvemmin millaista elämä on ollut.

Näkemisiin
Sumunne