Juhannus meni täysin päin helvettiä. Meille tuli sitten ero. Vaikka tiedän, että me emme sovi toisillemme, muhun sattuu silti. :(
Viimeinen pisara oli tämä: Ennen juhannusta olimme sopineet, että minä käyn kaupassa ja ostan juhannusruoat. Suunnittelin ja kyselin, että mitä hän haluaa syödä ja millä herkutella. Tuhlasin viimeiset rahani aattona kaikkeen hyvään, oletin miehen tuovan joko jotakin mukanaan (karkkia, suklaata tai vaikka viinipullon) tai osallistuvan kuluihin. Ei, ei tehnyt kumpaakaan. Ja koko viikonlopun oli muissa maailmoissa. Kun otin asian esille, riitahan siitä tuli ja musta kusipää.
Hän tiesi, että rahaa minulla ei juurikaan nyt ole ja kehtasi vain tulla ja asettua sohvalle osallistumatta edes henkisesti juhlaan. Se loukkasi ja pahasti. Itse kun se tosiaan on vielä sellainen mies, että kun tarjoilija kysyy baarissa, että samaan vai erikseen niin sieltä tulee kun tykin suusta, että erikseen. Miksi mun sitten pitäisi täysylläpitää häntä kolme päivää ja vieläpä Juhannuksena kun syödään herkkuruokia. Tai no, sehän niitä käytännössä söi, ruokahalu on kaiken lisäksi kun hevosella. Olisin voinut olla Juhannuksen yksinkin, se kun ei ollut millään tavalla mukana. Napsahti, pohsahti ja loppui.
Sekavaa tekstiä, mutta olkoon...
