lauantai 13. kesäkuuta 2009

Tahdon rakastaa...mutta pystynkö?


Voi elämä. Mies lähti aamulla luotani ja mä siirryin pakastimen tykö. Jätelöä, söin, söin ja söin. Sitten siirryin jääkapin puolelle ja söin vähän lisää....kaikki arvaavat varmaankin mitä sitten tapahtui.

Tämä tapahtumaketju lähti siitä, kun huomasin miehen paikallaolon ärsyttävyyden, taas kerran. Miksen mä voi olla onnellinen? Nauttia toisesta ja elämästä. Tai sitten mies on taas väärä. Eniten hänessä ärsyttää sellainen epämiehekkyys, tarkoitan käytöksessä. Eleet ja ääntelyt ja tapa istua ja kävellä. Ja kaikille pitää olla niin vitun mielinkielin, että oksettaa! Voi olla normaalin kohtelias ilman perseennuolemista. Toki hän on minuakin kohtaan mukava, kohtelias ja rakastava. Ei siinä mitään.
Toinen asia on pihiys. Ei voi leffaa vuokrata ilman rahan jakamista, välittömästi. Mä olen sitä mieltä, että miehen kuuluu välillä tarjota edes leffavuokraus/napostelut. Tai tarjota edes kerran!Me ollaan kuitenkin suht ruore pari :(( Ehkä vaadin liikaa...

Mutta joo, nyt on lenkki juostu, noin 12 kilsaa. Olo melko voimaton, mutta vaan lukema piristää...68kg. Jotain positiivista siis. :)

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

ei se oo pihi, jos se ei haluu rahottaa sun menojas. se on järkevä. typerää seksismiä tollanen, et sen pitäs sukupuolensa perusteella maksaa sunkin osuutes.

Sumu kirjoitti...

No hoh, itse en laske jos ostan meille karkkia. Tai jäätelöä. Tai nyt jussiruoat ja se syö PALJON. Mua ei taas puolestaan yhtään huomioida, onko se sitten oikein? Ei minusta. Aivan sama kyl.