Elossa joo. Seurustellu nyt kuukauden ihanan miehen kanssa, sen ystäväpojan <3 Rakastan, rakastan, mutta vihaan. Vihaan tätä oloa, kun sehän ei tajua meidän maailmaa yhtään. Kaikki on sille niin helppoa ja yksinkertaista. Vittu.Mä oksentelen edelleen, vaikka mua käytännössä palvotaan. Voi itku...tää ei ikänä lopu.
Paino sentään lohduttaa, vaaka vanha ystävä. 69kg näyttää. Maagista.
Muuten, tervetuloa lukijoille! Vanhemmille ja uudelle! Toivottavasti jaksatte lukea, vaikka harvoin kirjoitankin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti