Näytetään tekstit, joissa on tunniste masennus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste masennus. Näytä kaikki tekstit

tiistai 17. helmikuuta 2009

Mess


Voi perhana mikä päivä ja vasta alussa. Enpä taida jaksaa kertoa millaista elämäni on ollut, vaikka niin suunnittelinkin. Joku toinen kerta, mennään nyt nykypäivässä.

Kävelin aamulla lääkäriin, nukahtamislääkettä hakemaan tähän unettomuuteen niin kuulin kuinka hammas lohkesi. On nyt ajan kysymys, että milloin halkeaa. Joo joo, ei ole ensimmäinen todellakaan. 4 takahammasta puuttuu ja etuhampaissa pieniä lohkeamia. Joka päivä kylmä hiki, kun pelkään seuraavaa halkeamista. Ja kyllä, hammaslääkäriin pitäis mennä. Häpeä ja pelko vain lamaannuttavat...Vuosien posliinijumalan palvonta kostautuu siis nyt. Onneksi olen sen suhteen osoittanut uskomatonta itsekuria entiseen verrattuna. Nykyään vain pari kertaa kuussa tulee sellainen olo, että pakko oksentaa seurauksista viis. Ja laksat olen jättänyt kokonaan. Sen verran voin sanoa laksoja 5 vuotta päivittäin käyttäneenä, että ÄLKÄÄ! Jos ette vielä käytä siis. Lopputuloshan oli se, ettei vatsa toiminut enää ollenkaan. Onneksi pääsin niistä irti, mutta ei ollu nättiä. Kuunnelkaa tässä asiassa vanhaa konkaria. :)

Onneksi syömiset ovat nyt kunnossa, eilenä 100 grammaa puuroa ja omena. Olisko joku 400-450 kcal? Tänään heräsin jo viideltä niin toistaiseksi rasvaton jogurtti ja pieni omena. Jogurtissa on 40 kaloria 100:ssa grammassa, mutta pitää ottaa selvää paljonko omenissa on. Nehän on suht makeita....

Eilen illalla unta odotellessa päätin asettaa tavotteita. Eli 2 kg per viikko ja yhteensä 10 ennen vappua. Kun lähtöpaino oli eilen aamulla 75 niin tavoite siis 65. Tiedän tahdin olevan mahdollinen mulle, vanhasta kokemuksesta. Toinen juttu tietty, et kestääkö itsekuri. Motivaatio on ainakin nyt kohdallaan. Ja salille heti ensi viikolla, kun palkka tulee. Nyt on pieni finanssikriisi.
Tai no, ainahan mulla on kriisi. Luottotiedot meni pahimman masis- ja oksuvuoden aikana. Nyt ulosottomies käy kukkarolla joka kuukausi. Loppuuko tää helvetti koskaan?

Tosin nyt mua vievät eteenpäin tavoitefarkut ja kuva mielessä millainen olen taas kesällä <3
LAIHA LAIHA LAIHA


Jaksakaahan...

maanantai 16. helmikuuta 2009

Siskot, pysykäämme vahvoina.


Hei kaikille, olen vähän päälle parikymppinen nainen ja täällä saatte seurata elämääni syömishäiriöni kanssa. Kaikkea on ollut, anoreksian alkua ja bulimiaa. Kerron pahimmista ajoistani, kerron mistä olen selviytynyt. Kerron teille kaiken, toivottavasti jostakin on jollekin myös jotain hyötyä selviytymiseen. Blogissa käsittelen myös masentuneisuutta ja yksinäisyyttä. Millaista on tuntea olevansa maailmassa täysin yksin.

Nyt olen lihonnut 75 kiloiseksi lehmäksi, en voi katsoa itseäni peilistä itkemättä. Katselen vanhoja kuviani, missä olen ah niin ihanan laiha. Olin kaiken yläpuolella, tiedättekö tunteen? :) Masennus tuli ja kilot myös. Mutta nyt kaikki se saa loppua. Lihominen loppuu. Nyt.
Olen 172 cm pitkä ja alhaisin painoni oli 50. Tiedän, en ole koskaan ollut läpinäkyvän laiha. Elämääni on enemmänkin hallinnut bulimia ja siihen liittyvät painajaiset.

Mutta nyt menen, seuraavaksi jaan teidän kanssanne syvemmin millaista elämä on ollut.

Näkemisiin
Sumunne