Grr

Ihan vakavissani ajattelin aamulla luovuttaa. Oli ihan sellainen olo, että aivan sama. Jos ei laihdu niin ei sitten. Rupean käymään salilla, mutta syön normisti. Mulle normaalisti tarkoittaa päivittäin se 1000 kcal. Mutta taas lipitän kokista ja suunnittelen miten en syö :D
Ja sitten juttelin sen mun tulevan treffiseuran kanssa mesessä ruoasta, valitin kuin lihon niin helposti ja se sanoi, että naiset aina liioittelee kaloreiden kansssa. Siis että syö enemmän kun väittää. Ei ole kuulemma itsekuria. Siis wtf??? Saatana. Siis mähän jumalauta näytän sille itsekuria. Vaikka eihän se mua tarkoittanut, mutta mutta silti! Me ollaan siis jo hyvin tuttuja entuudestaan ja jutellaan kaikesta mahollisesta. Mutta VITTU!
Huomenna EI MITÄÄN! Okei, aamulla jogurtti ja omena duunissa. Loppu.

Ahmatti

Sillälailla. Tänään taas vaihteeks mumsmumspäivä. Duunissa oli pakko syödä kolme kalapuikkoa, kaks perunaa, porkkana, tomaatti ja suolakurkku. Oli kauhee haloo, kun en oo hetkeen siellä syönyt. Jotain spekulaatiota tässä vielä kaipaankin.
Aamulla oli uponnut jogurtti, iltapäivällä omena ja myslipatukka. Nyt pari luumua. Ja jotenkin tuntuu, että ahmin kohta vielä jotakin :(

Huomenna sale puhdistautumispäivä. En syö kun ananasta, muuta hedelmää ja vihreetä teetä! Yhyy....torstaina on taas se kauhee kyylä duunissa,
niin taas on varmaan pakko siellä sydä. Toivottavasti on jotakin kevyttä! Se tantta on joku tuuraaja. Onneksi ens viikolla on poissa! Mutta nyt menen säälimään itseäni, öitä.

Sstana!!!!!!!!!!!

Jumalauta! Eilen oksensin ja tänään oksensin. Ei kai kierre taas...
Päivä alkoi loistavasti. Sain rahaa ja lähdin kirppareille kiertelemään. Löysin ihanan kevättakin, johon tosin pitää hieman laihduttaa. Ja sitten lähin kaupungille, ostin luottohousuista kokoa pienemmän version. Pakko laihtua, pakko mahtua siihen takkiin ja niihin housuihin kun kevät tulee!
Mutta sitten jossain hyvänolon puuskassa ostin irtokarkkia ja siitä se sit taas lähti. Nyt kaikki on toivottavasti edes viemärissä, sitten kalorit olisivat alle 500.
Paska olo on, otin somnoria taas vaikka tänäkin aamulla oli jo huono olo siitä. Olen nyt ottanut viikon ajan joka ilta. Viikonloppuna olis ne reffit kait, pitää viimeistään ke lopettaa noi. Ettei näytä sit niin väsyneeltä! :(

Juureskeitto

Ihanaa, miten täynnä olenkaan! Ja vain 78 kaloria :D Kiitos Knorrin kirkas-juurespussikeitto. Oli hyvääkin tai sitten mulla vaan oli niin kova nälkä! Ja siihen omppu jälkkäriksi. Ensimmäinen ateria tänään, illalla sitten punajuurta muutama viipale öljytilkalla ja avot. Vatsakin herää.
Oletteko käyneet tänään ulkona? Etelä-Suomessakin niin kylmä, ettei mitään rajaa. Tai no, tuulihan siitä viimasta tekee niin kolean. Puolen tunnin lenkki ja kohta vielä toinen samanmoinen...

Lyö sen verran tyhjää, että sanon vain hei hei :) Piti vaan tulla kertomaan miten hyvä fiilis tosta keitosta tuli, on mulla kyllä halvat huvit!

Ja niin, punnituspäivä on sitten perjantaina. Olin sen tavoite-2kg laihtunut jo ma-pe, joten muutos onnistuu...kun sunnuntaisin voisin pitää pienen herkkupäivän. Suoda itselleni vaikka pari lakua ja suffelin tai jotain....

Sumu

*

Jooh... mä kävin tänään kaverin järkkäämillä sokkofreffeillä ja voi helvetti mikä katastrofi! :D
Äijä puhui existä ja exien hankalista lapsista ja kasvatuksesta. Ja heidän yhteisistä koirista ja kodista. Kysessä oli siis vieras ihminen, joka yritti tehdä muhun vaikutuksen. Kaverini oli kertonut, että tämä mies on minuun ihastunut, joten olin suostunut reffeille. Ja noilla puheilla se sit ajatteli mut hurmata. Ei vitsi mikä palikka...puhumattakaan ulkonäöstä...
Kuristan kyllä se kaverini :D

Mutta hyvä juttu siitä seurasi, en ajatellut ruokaa enää illalla, enkä ajattele vieläkään!
Syömiset ovat pysyneet tänään sallitun rajalla tai hieman kyllä yli...pidi duunissa syödä ne patukat, etten pyörtyisi tai puhuisi hölmöjä niillä treffeillä. Ennen kun siis tiesin minkälainen tyyppi mua odotti:D
Aamulla 35g neljänviljan pikahiutaleita 140kcal
Lounaalla saman verran 140kcal
Duunissa repsahdin, kismetti 250kcal?
Myslipatukka 100kcal

Yhteensä siis 630kcal...noin.

...........................................................................................................................................................................

Ensi viikon viikonloppuna tapaan miehen ketä olen muutaman kerran tapaillut. Asuu nykyään muualla, joten ei nähdä kun harvoin. Haluan silloin olla nätti, joten kunnon rutistus nyt ennen sitä! Kalorit max 300 päivässä ja PepsiMaxia vatsaa täyttämään. Peilistä katsovaa läskiä tuskin kukaan jaksaa pitkään katsella, kun en itsekään siihen pysty!

Huomenta huomenta...

Heräsinpä taas aikaisin, vaikka olisi voinut nukkua vaikka kahteentoista. Äsken uskalsin käydä vaalla, oli suhteellisen kevyt olo. 73kg. Kaksi kiloa vähemmän kuin maanantaina!Jeij!
Pelkäsin, että kaksi sekavaa päivää olisivat sekoittaneet kaiken, mutta hyvinhän tässä kävi. Nyt taas tuntuu, että inspiraatio kohdallaan ja posliinipirua on taas voimia vastustaa.Tai oikeastaan sitä ahmimista...

Olen miettynyt koko alkuviikon, että mitä jos paino ei tipu vaikka miten yrittäisin. Pakokauhuun asti. Outoa ja tyhmää, tiedän. Kyllähän järki sanoo, että kun kalorit on alhaiset niin painokin tippuu ajallaan. Vainoharhainen tyttö! Nyt vähän rauhotuin, kun on tippunut...nam.

Sitäkin olen miettinyt, että olinko onnellinen kun söin normaalisti. Itseasiassa aineenvaihdunta taitaa olla luonnostaan niin hidan, että normaaliaikanakin söin vain noin 1200 ckal ja lihoin ja lihoin silti. Mutta niin, alkuperäiseen kysymykseen. Olinko onnellinen? Hetkitäin saatoin olla, mutta silti en ollut. Suihkussa vartalo inhottaa ja joka päivä pukiessani vaatteita päälle inhottaa taas. Se häpeä on ehkä pahinta ikinä. Vuoden verran elin "normaalisti", sekin onnistui itsekurini ansiosta kai. Olin päättänyt parantua. Mutta tästä ei voi parantua, läskinä (normaalina) en voi koskaan olla onnellinen.

Sumunne <3

Armollinen poslinijumala!

Oikea nimitys on kyllä posliinipiru. Hetken nopeaa helpotusta ja sitten ollaankin jo helvetissa! Voi saamari tätä alamäkeä. Alku viikko meni hyvin. Keskiviikkona en syönyt kuin jogurtin, omenan, mandariinin, lämmin kuppikeiton ja luumupiltin. Mutta eilen sit kaikki kaatui. Tulee muuten varmaan kaatumaan aina ti ja to. Kun mulla on silloin 11 tunnin työpäiviä. Mutta pakko raataa, että saa velat maksetuksi! Liikaa stressin noina päivinä...
Söin ja oksensin. Sama tänään, söin ja oksensin. Aamu meni ihan ok, mutta ensin repsahdin leipään duunipaikan kahvilassa ja sitten kotimatkalla ostin irtokarkkeja 2€ lla ja salaattia. Noh, kun karkit oli vedetty naamariin vedin kaiken muunkin. Salaatin, jogurtit, kaiken mitä löysin. Ja oksensin.
Oli niin heikko olo, että söin taas kaksi omenaa, jogurtin ja luumupiltin. Ja kohta menen hakemaan kaupasta kuppikeittoa. Mä olen niin vihainen itselleni!!! Mutta syön nyt normaalisti, mutta kevyesti ja huomenna taas keskityn voittamaan läskimörköni! Nyt olen liian heikko....


Ja puoli tuntia kirjoituksen jälkeen yrjösin taas, ihan vaan sen palasin kertomaan. Ja nyt vatsa täynnä puuroa. Jumalauta....

Argrr

Jeah! Päivään sisältyi taas känkkäränkkäilyä ja itkupotkuraivareita. Lähinnä vaan sisäisesti kiehuen. Nyt väsyttää ihan tuhottomasti, lienekö vähästä syömisestä johtuen...mitäs mä tänään söin....omena, jogurtti, puuroa 50g ja luumupiltti. Valitettavasti löysin kätköstä pienen Geisha-suklaapatukan....ja tuhosin.
Mutta ei jaksa nyt stressata, olo on nälkäinen ja raukea. Öitä siis!

Sumu

Mess

Voi perhana mikä päivä ja vasta alussa. Enpä taida jaksaa kertoa millaista elämäni on ollut, vaikka niin suunnittelinkin. Joku toinen kerta, mennään nyt nykypäivässä.

Kävelin aamulla lääkäriin, nukahtamislääkettä hakemaan tähän unettomuuteen niin kuulin kuinka hammas lohkesi. On nyt ajan kysymys, että milloin halkeaa. Joo joo, ei ole ensimmäinen todellakaan. 4 takahammasta puuttuu ja etuhampaissa pieniä lohkeamia. Joka päivä kylmä hiki, kun pelkään seuraavaa halkeamista. Ja kyllä, hammaslääkäriin pitäis mennä. Häpeä ja pelko vain lamaannuttavat...Vuosien posliinijumalan palvonta kostautuu siis nyt. Onneksi olen sen suhteen osoittanut uskomatonta itsekuria entiseen verrattuna. Nykyään vain pari kertaa kuussa tulee sellainen olo, että pakko oksentaa seurauksista viis. Ja laksat olen jättänyt kokonaan. Sen verran voin sanoa laksoja 5 vuotta päivittäin käyttäneenä, että ÄLKÄÄ! Jos ette vielä käytä siis. Lopputuloshan oli se, ettei vatsa toiminut enää ollenkaan. Onneksi pääsin niistä irti, mutta ei ollu nättiä. Kuunnelkaa tässä asiassa vanhaa konkaria. :)

Onneksi syömiset ovat nyt kunnossa, eilenä 100 grammaa puuroa ja omena. Olisko joku 400-450 kcal? Tänään heräsin jo viideltä niin toistaiseksi rasvaton jogurtti ja pieni omena. Jogurtissa on 40 kaloria 100:ssa grammassa, mutta pitää ottaa selvää paljonko omenissa on. Nehän on suht makeita....

Eilen illalla unta odotellessa päätin asettaa tavotteita. Eli 2 kg per viikko ja yhteensä 10 ennen vappua. Kun lähtöpaino oli eilen aamulla 75 niin tavoite siis 65. Tiedän tahdin olevan mahdollinen mulle, vanhasta kokemuksesta. Toinen juttu tietty, et kestääkö itsekuri. Motivaatio on ainakin nyt kohdallaan. Ja salille heti ensi viikolla, kun palkka tulee. Nyt on pieni finanssikriisi.
Tai no, ainahan mulla on kriisi. Luottotiedot meni pahimman masis- ja oksuvuoden aikana. Nyt ulosottomies käy kukkarolla joka kuukausi. Loppuuko tää helvetti koskaan?

Tosin nyt mua vievät eteenpäin tavoitefarkut ja kuva mielessä millainen olen taas kesällä <3
LAIHA LAIHA LAIHA


Jaksakaahan...

Siskot, pysykäämme vahvoina.

Hei kaikille, olen vähän päälle parikymppinen nainen ja täällä saatte seurata elämääni syömishäiriöni kanssa. Kaikkea on ollut, anoreksian alkua ja bulimiaa. Kerron pahimmista ajoistani, kerron mistä olen selviytynyt. Kerron teille kaiken, toivottavasti jostakin on jollekin myös jotain hyötyä selviytymiseen. Blogissa käsittelen myös masentuneisuutta ja yksinäisyyttä. Millaista on tuntea olevansa maailmassa täysin yksin.

Nyt olen lihonnut 75 kiloiseksi lehmäksi, en voi katsoa itseäni peilistä itkemättä. Katselen vanhoja kuviani, missä olen ah niin ihanan laiha. Olin kaiken yläpuolella, tiedättekö tunteen? :) Masennus tuli ja kilot myös. Mutta nyt kaikki se saa loppua. Lihominen loppuu. Nyt.
Olen 172 cm pitkä ja alhaisin painoni oli 50. Tiedän, en ole koskaan ollut läpinäkyvän laiha. Elämääni on enemmänkin hallinnut bulimia ja siihen liittyvät painajaiset.

Mutta nyt menen, seuraavaksi jaan teidän kanssanne syvemmin millaista elämä on ollut.

Näkemisiin
Sumunne