maanantai 16. helmikuuta 2009

Siskot, pysykäämme vahvoina.


Hei kaikille, olen vähän päälle parikymppinen nainen ja täällä saatte seurata elämääni syömishäiriöni kanssa. Kaikkea on ollut, anoreksian alkua ja bulimiaa. Kerron pahimmista ajoistani, kerron mistä olen selviytynyt. Kerron teille kaiken, toivottavasti jostakin on jollekin myös jotain hyötyä selviytymiseen. Blogissa käsittelen myös masentuneisuutta ja yksinäisyyttä. Millaista on tuntea olevansa maailmassa täysin yksin.

Nyt olen lihonnut 75 kiloiseksi lehmäksi, en voi katsoa itseäni peilistä itkemättä. Katselen vanhoja kuviani, missä olen ah niin ihanan laiha. Olin kaiken yläpuolella, tiedättekö tunteen? :) Masennus tuli ja kilot myös. Mutta nyt kaikki se saa loppua. Lihominen loppuu. Nyt.
Olen 172 cm pitkä ja alhaisin painoni oli 50. Tiedän, en ole koskaan ollut läpinäkyvän laiha. Elämääni on enemmänkin hallinnut bulimia ja siihen liittyvät painajaiset.

Mutta nyt menen, seuraavaksi jaan teidän kanssanne syvemmin millaista elämä on ollut.

Näkemisiin
Sumunne

Ei kommentteja: