lauantai 11. heinäkuuta 2009

<3


65 kg. 10 kiloa siis pudotettu vuoden alusta...
Ylpeä olen, ettei musta ole taas tulossa laihaa läskiä, vaan urheilemalla olen painon saanut alas. Syönyt noin 800 kaloria päivässä viimeiset kuukaudet ja juossut, käyny salilla sekä vielä kerran juossut.

Olen tyytyväinen itseeni, saavutukseeni. Mutta edelleen vihaan peilikuvaani mitä suurimmassa määrin. Nyt olis rankempi jakso, 60 kg tavoitteena jo elokuun lopussa. Tästä on hyvä jatkaa...

Tänään baariin, stressi mitä päälle laittaa. Näytän ihan sotanorsulta joka tapauksessa, joten tyydyn vähiten pahaan vaihtoehtoon. Viinaa masiinaan ja jokohan sit taas on kivaa ja olo nätti :D Toivottavasti olis jotain silmäniloa tarjolla...hmm nam ;)

perjantai 3. heinäkuuta 2009

66kg...ihanaa. Huomenna kenties vähemmän? Olen tänään pyöräillyt 1,5h, rullaluisellut puoli tuntia, juossut tunnin ja olin salilla 30 min. Hullua, tiedän...tähän sopii biisi Hurt, Johnny Cash.

"I hurt myself today. To see if I still feel. I focus on the pain. The only thing that's real."

maanantai 22. kesäkuuta 2009

Elämisen sietämätön vittusaatana.



Juhannus meni täysin päin helvettiä. Meille tuli sitten ero. Vaikka tiedän, että me emme sovi toisillemme, muhun sattuu silti. :(

Viimeinen pisara oli tämä: Ennen juhannusta olimme sopineet, että minä käyn kaupassa ja ostan juhannusruoat. Suunnittelin ja kyselin, että mitä hän haluaa syödä ja millä herkutella. Tuhlasin viimeiset rahani aattona kaikkeen hyvään, oletin miehen tuovan joko jotakin mukanaan (karkkia, suklaata tai vaikka viinipullon) tai osallistuvan kuluihin. Ei, ei tehnyt kumpaakaan. Ja koko viikonlopun oli muissa maailmoissa. Kun otin asian esille, riitahan siitä tuli ja musta kusipää.
Hän tiesi, että rahaa minulla ei juurikaan nyt ole ja kehtasi vain tulla ja asettua sohvalle osallistumatta edes henkisesti juhlaan. Se loukkasi ja pahasti. Itse kun se tosiaan on vielä sellainen mies, että kun tarjoilija kysyy baarissa, että samaan vai erikseen niin sieltä tulee kun tykin suusta, että erikseen. Miksi mun sitten pitäisi täysylläpitää häntä kolme päivää ja vieläpä Juhannuksena kun syödään herkkuruokia. Tai no, sehän niitä käytännössä söi, ruokahalu on kaiken lisäksi kun hevosella. Olisin voinut olla Juhannuksen yksinkin, se kun ei ollut millään tavalla mukana. Napsahti, pohsahti ja loppui.

Sekavaa tekstiä, mutta olkoon...

perjantai 19. kesäkuuta 2009

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Viha

Mulla on niin paha olla...olo on täysin irrallinen muusta maailmasta ja muista ihmisistä. Olen täysin omillani taas, yksin.
Haluaisin ostaa pullon valkkaria, karkkia, suklaata ja muita herkkuja ja porata silmät päästä. Mutta en tietenkään tee sellaista, näyttäisin sitten huomenna pahalta töissä ja miehen edessä. Miksi on paha olla? Se on vain seuraus siitä, että sh pahenee taas. Herää henkiin. Mä olen nyt 7 kiloa kevyempi kuin talvella, mutta olen alkanut vihaamaan kroppaani yhä enemmän ja enemmän. Kiinteytyminenkään ei auta itseni hyväksymisessä. Täytyy juosta enemmän! Oksentelenkin melkein joka päivä. Se itseasiassa repii mun hermot ihan riekaleiksi. Ja vihaan jalkojani, käsiäni, mahaani. Erityisesti jalkojani. Miten tässä taas näin pääsi käymään?

Parisuhde luultavasti menee päin vittua jossain vaiheessa, menkööt. En välitä. Välitän vain itsestäni, miltä näytän. Olen ruma, vihaan itseäni. Ollaan taas siinä pisteessä, etten kehtaa liikkua kaupungilla...en halua ihmisten katsovan.

Olen nyt syönyt töissä kaksi twixiä ja se nollaakin aamun rääkin sateisilla kaduilla. Jumalauta perkele.

lauantai 13. kesäkuuta 2009

Tahdon rakastaa...mutta pystynkö?


Voi elämä. Mies lähti aamulla luotani ja mä siirryin pakastimen tykö. Jätelöä, söin, söin ja söin. Sitten siirryin jääkapin puolelle ja söin vähän lisää....kaikki arvaavat varmaankin mitä sitten tapahtui.

Tämä tapahtumaketju lähti siitä, kun huomasin miehen paikallaolon ärsyttävyyden, taas kerran. Miksen mä voi olla onnellinen? Nauttia toisesta ja elämästä. Tai sitten mies on taas väärä. Eniten hänessä ärsyttää sellainen epämiehekkyys, tarkoitan käytöksessä. Eleet ja ääntelyt ja tapa istua ja kävellä. Ja kaikille pitää olla niin vitun mielinkielin, että oksettaa! Voi olla normaalin kohtelias ilman perseennuolemista. Toki hän on minuakin kohtaan mukava, kohtelias ja rakastava. Ei siinä mitään.
Toinen asia on pihiys. Ei voi leffaa vuokrata ilman rahan jakamista, välittömästi. Mä olen sitä mieltä, että miehen kuuluu välillä tarjota edes leffavuokraus/napostelut. Tai tarjota edes kerran!Me ollaan kuitenkin suht ruore pari :(( Ehkä vaadin liikaa...

Mutta joo, nyt on lenkki juostu, noin 12 kilsaa. Olo melko voimaton, mutta vaan lukema piristää...68kg. Jotain positiivista siis. :)

torstai 28. toukokuuta 2009

Haluan olla onnellinen.

Elossa joo. Seurustellu nyt kuukauden ihanan miehen kanssa, sen ystäväpojan <3 Rakastan, rakastan, mutta vihaan. Vihaan tätä oloa, kun sehän ei tajua meidän maailmaa yhtään. Kaikki on sille niin helppoa ja yksinkertaista. Vittu.
Mä oksentelen edelleen, vaikka mua käytännössä palvotaan. Voi itku...tää ei ikänä lopu.

Paino sentään lohduttaa, vaaka vanha ystävä. 69kg näyttää. Maagista.

Muuten, tervetuloa lukijoille! Vanhemmille ja uudelle! Toivottavasti jaksatte lukea, vaikka harvoin kirjoitankin :)