Viha

Mulla on niin paha olla...olo on täysin irrallinen muusta maailmasta ja muista ihmisistä. Olen täysin omillani taas, yksin.
Haluaisin ostaa pullon valkkaria, karkkia, suklaata ja muita herkkuja ja porata silmät päästä. Mutta en tietenkään tee sellaista, näyttäisin sitten huomenna pahalta töissä ja miehen edessä. Miksi on paha olla? Se on vain seuraus siitä, että sh pahenee taas. Herää henkiin. Mä olen nyt 7 kiloa kevyempi kuin talvella, mutta olen alkanut vihaamaan kroppaani yhä enemmän ja enemmän. Kiinteytyminenkään ei auta itseni hyväksymisessä. Täytyy juosta enemmän! Oksentelenkin melkein joka päivä. Se itseasiassa repii mun hermot ihan riekaleiksi. Ja vihaan jalkojani, käsiäni, mahaani. Erityisesti jalkojani. Miten tässä taas näin pääsi käymään?

Parisuhde luultavasti menee päin vittua jossain vaiheessa, menkööt. En välitä. Välitän vain itsestäni, miltä näytän. Olen ruma, vihaan itseäni. Ollaan taas siinä pisteessä, etten kehtaa liikkua kaupungilla...en halua ihmisten katsovan.

Olen nyt syönyt töissä kaksi twixiä ja se nollaakin aamun rääkin sateisilla kaduilla. Jumalauta perkele.

Tahdon rakastaa...mutta pystynkö?

Voi elämä. Mies lähti aamulla luotani ja mä siirryin pakastimen tykö. Jätelöä, söin, söin ja söin. Sitten siirryin jääkapin puolelle ja söin vähän lisää....kaikki arvaavat varmaankin mitä sitten tapahtui.

Tämä tapahtumaketju lähti siitä, kun huomasin miehen paikallaolon ärsyttävyyden, taas kerran. Miksen mä voi olla onnellinen? Nauttia toisesta ja elämästä. Tai sitten mies on taas väärä. Eniten hänessä ärsyttää sellainen epämiehekkyys, tarkoitan käytöksessä. Eleet ja ääntelyt ja tapa istua ja kävellä. Ja kaikille pitää olla niin vitun mielinkielin, että oksettaa! Voi olla normaalin kohtelias ilman perseennuolemista. Toki hän on minuakin kohtaan mukava, kohtelias ja rakastava. Ei siinä mitään.
Toinen asia on pihiys. Ei voi leffaa vuokrata ilman rahan jakamista, välittömästi. Mä olen sitä mieltä, että miehen kuuluu välillä tarjota edes leffavuokraus/napostelut. Tai tarjota edes kerran!Me ollaan kuitenkin suht ruore pari :(( Ehkä vaadin liikaa...

Mutta joo, nyt on lenkki juostu, noin 12 kilsaa. Olo melko voimaton, mutta vaan lukema piristää...68kg. Jotain positiivista siis. :)

Haluan olla onnellinen.

Elossa joo. Seurustellu nyt kuukauden ihanan miehen kanssa, sen ystäväpojan <3 Rakastan, rakastan, mutta vihaan. Vihaan tätä oloa, kun sehän ei tajua meidän maailmaa yhtään. Kaikki on sille niin helppoa ja yksinkertaista. Vittu.
Mä oksentelen edelleen, vaikka mua käytännössä palvotaan. Voi itku...tää ei ikänä lopu.

Paino sentään lohduttaa, vaaka vanha ystävä. 69kg näyttää. Maagista.

Muuten, tervetuloa lukijoille! Vanhemmille ja uudelle! Toivottavasti jaksatte lukea, vaikka harvoin kirjoitankin :)

Ykä my friend

Vituttaa niin saakelisti, ettei mitään rajaa! Olen tänään illal lähössä radalle ja piti siltikin ahmia ja oksentaa viime yönä. Tulin nälkäisenä myöhään kotiin, ahmin ja palvoin pönttöä. Nyt on kasvot niin turvonneet, että oikein tunnen silmäpussini! Elämä kun ihminen on typerä! Nesteenpoistoa nyt ja kahvia simona. Toivottavasti auttaa edes vähän...
Nyt siivoilen, käyn kirpparilla, salilla ja sitten lepään iltaa varten...

Ohisektori. Se mies on historiaa. Voe elämä, mikä dorka. Oli Englannissa lomalla eikä tuonut mulle MITÄÄN! Edes suklaalevyä. Pihi kusipää. Suklaa nyt olisi menny systerille, mutta silti...
Tosin koko juttu oli sellaista hyväksytyksi tulemisen halua. Jep.

Tosiasiahan on, että olen ihastunut ystävääni. Sanotaan vaikka herra O. Ihan hävettää. Miten voi tulla miehen kanssa niin hyvin toimeen...elämä...en halua menettää häntä.
Ollaan käyty baarissa ja lenkillä ja keikoilla yhdessä ja jokapaikassa on ollu ihanaa <3 yhyy
Pelkään sitä, että kun en välttämättä olla ihan oma itseni niin hän kaikkoaa....mutta kerron sitten lisää. Myöhemmin. Viikonloppuna mennään baariin ja sitten kerron kuulumisia tilanteesta. Jännittää. Apuva.

Syömisistä sen verran, että ihan ok. Paino pysyys samana, mutta lihasta tulee. Kai se jossain vaiheessa näkyy vaatekoossa, että läski painaa vähemmän ja oikeasti laihdun, vaikka vaaka sanoo muuta...

Mmmmm....

Mä syön vadelmajäätelöä...
Aika paha, mutta olen sen tavallaan ansainnut. Se mies, josta kerroin. En taida tykätä hänestä, ihan liian tylsä ja läheisyydenkipeä. Kuka mies sanoo viikon tuntemisen jälkeen, että rakastan sua. Ja kulta ja rakas. Ei kukaan normaali! Mulla on kyllä mies mielessä, kuka sytyttää ;)

Eilen oli kamala ilta, oksensin koko illan. Ahmin ja oksensin. Ja taas. Tänään olen kerran palvonut posliinijumalaa...näitä kertoja edelsi piiitkä oksuton jakso. Yhyy.....
Tänään olen syönyt protskupiirtelön, 2xananaspurkki, omena, banaani, rahka ja nyt nyt vähän jädeä. Ja polkenut kaksi tunti kuntopyörää plus vatsat. Saa kelvata, olen liian pettynyt elämään välittääkseni syömisistä :(

Haluan olla onnellinen! Kukaan muu?????

Piiitkästä aikaa

Siellä se on, elossa. Sairaus ja tuska. Olen urheillut ja syönyt terveellisesti (alle 1000 kcal) mutta siltikin paino pudonnut vain vähän. 71 kg. Lihas tietysti painaa enempi, olen puntilla ollu pari tuntia päivässä. Mutta silti!
Tänään olen syönyt puuroa 30g, kaalikeittoa pienen lautasellisen, lakun, soijaproteiinipirtelön (155 ckal) ja salaattia nyt illalla. Olen polkenut tunin kuntopyörää ja ollu salilla 1,5 tuntia. Jatkossa on luvallista päivässä syödä maustamatonta rahkaa purkin, puuroa 30g, ananaspurkin ja proteiinipiirtelön. Näinkin paljon, koska haluan että lihakset kehittyy ja vatsa toimii ok.
Ja liikuntaa pari tuntia päivässä.

Juttuhan on niin, että olen tavannut miehen, joka on hoikka. Hoikka. Mun pitää laihtua, en kehtaa hänen kanssaan muuten olla. Ihmisetkin nauravat, jos nainen on tällainen ihrakasa ja mies hoikka. Hän tykkää minusta nähtävästi paljon, mutta jossakin vaiheessa mun läskit varmasti rupeavat häntä häiritsemään. Se on selvä juttu. Näillä mennään nyt!