Viha

Mulla on niin paha olla...olo on täysin irrallinen muusta maailmasta ja muista ihmisistä. Olen täysin omillani taas, yksin.
Haluaisin ostaa pullon valkkaria, karkkia, suklaata ja muita herkkuja ja porata silmät päästä. Mutta en tietenkään tee sellaista, näyttäisin sitten huomenna pahalta töissä ja miehen edessä. Miksi on paha olla? Se on vain seuraus siitä, että sh pahenee taas. Herää henkiin. Mä olen nyt 7 kiloa kevyempi kuin talvella, mutta olen alkanut vihaamaan kroppaani yhä enemmän ja enemmän. Kiinteytyminenkään ei auta itseni hyväksymisessä. Täytyy juosta enemmän! Oksentelenkin melkein joka päivä. Se itseasiassa repii mun hermot ihan riekaleiksi. Ja vihaan jalkojani, käsiäni, mahaani. Erityisesti jalkojani. Miten tässä taas näin pääsi käymään?

Parisuhde luultavasti menee päin vittua jossain vaiheessa, menkööt. En välitä. Välitän vain itsestäni, miltä näytän. Olen ruma, vihaan itseäni. Ollaan taas siinä pisteessä, etten kehtaa liikkua kaupungilla...en halua ihmisten katsovan.

Olen nyt syönyt töissä kaksi twixiä ja se nollaakin aamun rääkin sateisilla kaduilla. Jumalauta perkele.