Heräsinpä taas aikaisin, vaikka olisi voinut nukkua vaikka kahteentoista. Äsken uskalsin käydä vaalla, oli suhteellisen kevyt olo. 73kg. Kaksi kiloa vähemmän kuin maanantaina!Jeij!Pelkäsin, että kaksi sekavaa päivää olisivat sekoittaneet kaiken, mutta hyvinhän tässä kävi. Nyt taas tuntuu, että inspiraatio kohdallaan ja posliinipirua on taas voimia vastustaa.Tai oikeastaan sitä ahmimista...
Olen miettynyt koko alkuviikon, että mitä jos paino ei tipu vaikka miten yrittäisin. Pakokauhuun asti. Outoa ja tyhmää, tiedän. Kyllähän järki sanoo, että kun kalorit on alhaiset niin painokin tippuu ajallaan. Vainoharhainen tyttö! Nyt vähän rauhotuin, kun on tippunut...nam.
Sitäkin olen miettinyt, että olinko onnellinen kun söin normaalisti. Itseasiassa aineenvaihdunta taitaa olla luonnostaan niin hidan, että normaaliaikanakin söin vain noin 1200 ckal ja lihoin ja lihoin silti. Mutta niin, alkuperäiseen kysymykseen. Olinko onnellinen? Hetkitäin saatoin olla, mutta silti en ollut. Suihkussa vartalo inhottaa ja joka päivä pukiessani vaatteita päälle inhottaa taas. Se häpeä on ehkä pahinta ikinä. Vuoden verran elin "normaalisti", sekin onnistui itsekurini ansiosta kai. Olin päättänyt parantua. Mutta tästä ei voi parantua, läskinä (normaalina) en voi koskaan olla onnellinen.
Sumunne <3
1 kommentti:
Niinpä, oikeita ja pysyviä ystäviä sitä kaipaisikin. Elämää on tosiaan onneksi vielä jäljellä :)
Onneksi olkoon, 2 kg on paljon!
Lähetä kommentti